Asiantuntija-artikkelisarjassa Mineraalilaboratorio Mila avaa laboratoriotutkimusten taustaa, ravitsemuksen merkitystä ja tulosten tulkintaa tutkimusnäyttöön perustuen.
Jos halutaan tietoa kilpirauhaselle tärkeästä jodista, miksi sitä tutkitaan virtsasta?
Virtsa voi tuntua yllättävältä näytemateriaalilta, sillä suurin osa elimistön jodista sijaitsee kilpirauhasessa. Selitys löytyy siitä, mitä elimistö tekee ravinnosta saamalleen jodille.
Jodi imeytyy tehokkaasti ruoansulatuskanavasta. Kilpirauhanen ottaa tarvitsemansa jodin käyttöönsä, ja suuri osa ylimääräisestä imeytyneestä jodista poistuu munuaisten kautta virtsaan.
Virtsan jodipitoisuus kertoo siksi erityisesti viimeaikaisesta jodin saannista.
Mutta tulokseen vaikuttaa myös se, kuinka laimeaa tai väkevää virtsa sattuu näytteenottohetkellä olemaan. Tästä päästäänkin kiinnostavaan kysymykseen: miksi jodin rinnalla voidaan mitata kreatiniini?
Sama määrä jodia – erilainen pitoisuus?
Kuvitellaan kaksi tilannetta.
Ensimmäisessä henkilö on juonut runsaasti nestettä ennen virtsanäytettä. Virtsaa muodostuu enemmän ja se on laimeampaa.
Toisessa henkilö on juonut vähemmän. Virtsaa muodostuu vähemmän ja se on väkevämpää.
Vaikka virtsaan erittyvän jodin määrä olisi samankaltainen, näytteestä mitattu jodipitoisuus voi olla erilainen yksinkertaisesti siksi, että toisessa näytteessä on enemmän vettä.
Tämä on yksi virtsanäytteiden tulkinnan peruskysymyksistä: pitoisuuteen vaikuttaa tutkittavan aineen lisäksi näytteen laimeus tai väkevyys.
Siksi jodi voidaan suhteuttaa kreatiniiniin
Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan seurauksena muodostuva yhdiste, joka poistuu elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta virtsaan.
Kun samasta virtsanäytteestä määritetään sekä jodi että kreatiniini, jodipitoisuus voidaan ilmoittaa suhteessa kreatiniinipitoisuuteen.
Tarkoituksena on vähentää virtsan laimeudesta tai väkevyydestä johtuvan vaihtelun vaikutusta tulokseen.
Yksinkertaistettuna:
pelkkä virtsan jodipitoisuus kertoo, kuinka paljon jodia on tietyssä määrässä virtsaa
kun taas
jodi/kreatiniini-suhde tarkastelee jodia suhteessa samassa näytteessä olevaan kreatiniiniin.
Tämän vuoksi suhteutettu tulos voi antaa kertanäytteestä toisenlaisen näkökulman kuin pelkkä jodipitoisuus.
Kreatiniinisuhdekaan ei poista kaikkea vaihtelua
Suhteuttaminen ei kuitenkaan tee yksittäisestä virtsanäytteestä täydellistä joditilan mittaria.
Myös kreatiniinin erittymisessä on yksilöllistä vaihtelua. Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi lihasmassa, ikä ja sukupuoli sekä muut yksilölliset tekijät.
Siksi jodi/kreatiniini-suhdetta ei pidä ajatella menetelmänä, joka poistaisi kaikki virtsanäytteeseen liittyvät vaihtelun lähteet.
Se auttaa huomioimaan yhden olennaisen tekijän – virtsan laimeuden – mutta tulosta tarkasteltaessa on edelleen tärkeää ymmärtää, mitä kertanäytteellä voidaan ja mitä sillä ei voida arvioida.
Joditulos voi muuttua nopeasti
Jodissa on toinenkin erityispiirre.
Virtsan jodipitoisuus voi reagoida suhteellisen nopeasti siihen, kuinka paljon jodia on hiljattain saatu ravinnosta tai ravintolisistä.
Siksi tulos voi vaihdella eri päivinä.
Jodioitu suola, kala ja muut jodia sisältävät elintarvikkeet sekä jodia sisältävät ravintolisät voivat vaikuttaa saantiin. Erityisen suuria jodimääriä voi olla joissakin merilevävalmisteissa ja -tuotteissa, joiden jodipitoisuudet voivat myös vaihdella huomattavasti.
Tämä tarkoittaa, että yksittäinen korkea virtsan joditulos ei välttämättä kerro pitkäaikaisesti runsaasta jodin saannista. Vastaavasti yksittäinen matala tulos ei yksin osoita pitkäaikaista jodin puutosta.
Yksittäinen näyte on ennen kaikkea kuva siitä tilanteesta, jossa näyte on otettu.
Miksi virtsan jodia käytetään silti niin paljon?
Jos yksittäinen tulos vaihtelee, miksi virtsan jodia sitten käytetään jodin saannin arvioinnissa?
Tässä on tärkeää erottaa toisistaan väestön ja yksittäisen ihmisen tutkiminen.
Kun virtsan jodipitoisuuksia tutkitaan suurelta joukolta ihmisiä, yksittäisten ihmisten päiväkohtainen vaihtelu alkaa tasoittua. Siksi virtsan jodipitoisuuden jakaumaa voidaan käyttää arvioitaessa väestöryhmän jodin saannin riittävyyttä.
Maailman terveysjärjestö WHO käyttämät virtsan jodipitoisuuteen perustuvat luokitukset onkin tarkoitettu ennen kaikkea väestötason joditilan arviointiin.
Yksittäisen ihmisen tuloksen kohdalla tarvitaan enemmän harkintaa.
Tämä ero on tärkeä, sillä väestötason raja-arvoa ei pidä automaattisesti tulkita yksittäisen ihmisen henkilökohtaiseksi rajaksi, jonka alapuolella hänellä olisi jodin puutos ja yläpuolella ei.
Entä jos tulos on yllättävä?
Jos joditulos poikkeaa odotetusta, ensimmäinen kysymys ei välttämättä ole: Mikä minussa on vialla?
Hyödyllisempää voi olla miettiä, mitä näytteenottoa edeltävinä päivinä on tapahtunut.
Onko käytössä jodia sisältävä ravintolisä? Onko ruokavaliossa ollut tavallista enemmän tai vähemmän jodin lähteitä? Onko käytetty merilevävalmisteita? Oliko näytteenottoon annettuja valmistautumisohjeita noudatettu?
Myös aikaisemmat tulokset voivat olla hyödyllisiä. Jos samaa tutkimusta seurataan pidemmän ajan kuluessa, mahdollisimman samanlaiset näytteenotto-olosuhteet helpottavat tulosten vertailua.
Tarvittaessa useampi eri ajankohtana otettu näyte voi antaa yksittäistä kertanäytettä paremman kuvan jodin saannista.
Joditulos ei ole sama asia kuin kilpirauhastulos
Tämä on ehkä koko tutkimuksen tärkein ero.
Virtsasta mitattu jodi ja esimerkiksi TSH tai vapaa T4 eivät vastaa samaan kysymykseen.
Virtsan joditutkimus antaa tietoa jodin saannista ja erittymisestä. Kilpirauhastutkimukset kertovat kilpirauhasen toiminnasta ja sen säätelystä.
Näiden välillä on tietenkin biologinen yhteys: kilpirauhanen tarvitsee jodia kilpirauhashormonien valmistamiseen.
Normaali TSH-arvo ei kuitenkaan yksin kerro, kuinka paljon jodia ihminen saa. Vastaavasti virtsan joditulos ei yksin osoita, toimiiko kilpirauhanen normaalisti.
Siksi tutkimuksen tulkinta alkaa oikeastaan jo ennen näytteenottoa yhdestä kysymyksestä:
Mitä tällä laboratoriotutkimuksella halutaan selvittää?
Kun kysymys on selvä, myös tulos on helpompi asettaa oikeaan yhteyteen.
Aiemmin jodista
Jodin tehtävistä elimistössä, ravinnon jodilähteistä sekä liian vähäisestä ja runsaasta jodin saannista voit lukea aiemmasta tietopaketistamme virtsan jodimittauksesta.
Seuraavaksi Laboratorio selittää: Mitä veren rasvahapot kertovat ruokavaliosta?
Rasvat eivät näy veressä vain kolesterolina ja triglyserideinä. Verestä voidaan tutkia myös yksittäisiä rasvahappoja ja niiden suhteellisia osuuksia.
Mutta kuinka suoraan veren rasvahappokoostumus kertoo siitä, mitä olemme syöneet?
Seuraavassa Laboratorio selittää -artikkelissa tarkastelemme, mitä veren rasvahappoprofiilista voidaan päätellä, miten nopeasti ruokavalion muutokset siinä näkyvät ja miksi eri rasvahapot käyttäytyvät elimistössä eri tavoin.
Artikkeli perustuu julkaistuun tutkimustietoon ja asiantuntijalähteisiin. Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää yksilöllistä arviota.
Lähteet
- National Institutes of Health, Office of Dietary Supplements. Iodine – Fact Sheet for Health Professionals. Jodin aineenvaihduntaa, saantia, virtsan jodia sekä joditilan arviointia käsittelevä asiantuntijalähde.
- World Health Organization. Urinary iodine concentrations for determining iodine status in populations. WHO/NMH/NHD/EPG/13.1.
- World Health Organization, UNICEF & ICCIDD. Assessment of iodine deficiency disorders and monitoring their elimination: a guide for programme managers. 3rd edition.
- König F, Andersson M, Hotz K, Aeberli I, Zimmermann MB. Ten repeat collections for urinary iodine from spot samples or 24-hour samples are needed to reliably estimate individual iodine status in women. Journal of Nutrition. 2011;141(11):2049–2054.
- Vejbjerg P, Knudsen N, Perrild H et al. Estimation of iodine intake from various urinary iodine measurements in population studies. Thyroid. 2009;19(11):1281–1286.
- Zimmermann MB, Andersson M. Assessment of iodine nutrition in populations: past, present, and future. Nutrition Reviews. 2012;70(10):553–570.
- Prevention and control of iodine deficiency in the WHO European region: adapting to changes in diet and lifestyle. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe; 2024
Artikkelin lähteet on tarkistettu lokakuussa 2026. Lähteiksi on valittu viranomais- ja asiantuntijalähteitä sekä vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja.
Tutustu: Virtsan jodimittaus kotitesti
Lue myös:
Voiko tulehdus vaikuttaa laboratoriotuloksiin?
Laboratorio selittää: Voiko ravintolisä vääristää laboratoriotulosta?
