Mineraalilaboratorio Milan asiantuntija-artikkelisarja
Voiko tulehdus vaikuttaa laboratoriotuloksiin?
Oletko joskus ihmetellyt, miksi laboratoriotulos on muuttunut, vaikka ruokavaliosi tai ravintolisien käyttösi ei ole muuttunut?
Yksi mahdollinen selitys on elimistössä oleva tulehdus. Tulehdustila voi vaikuttaa useiden verestä mitattavien aineiden pitoisuuksiin. Tällöin laboratoriotulos ei välttämättä kerro pelkästään ravintoaineen saannista tai elimistön varastoista, vaan myös siitä, miten elimistö käsittelee ja jakaa aineita tulehduksen aikana.
Tämä on tärkeää huomioida erityisesti silloin, kun laboratoriotutkimusten avulla arvioidaan ravitsemustilaa.
Tässä artikkelissa opit
- miksi tulehdus voi muuttaa laboratoriotuloksia
- miksi matala tulos ei aina tarkoita ravintoaineen puutosta
- miksi korkea tulos ei aina tarkoita liiallista saantia
- miksi näytteenottohetken terveydentilalla on merkitystä
- miksi laboratoriotuloksia kannattaa tarkastella kokonaisuutena.
Mitä tulehduksen aikana tapahtuu?
Tulehdus on osa elimistön normaalia puolustusjärjestelmää. Sen avulla elimistö reagoi esimerkiksi infektioon tai kudosvaurioon.
Tulehdus voi olla lyhytaikainen eli akuutti, kuten esimerkiksi infektion yhteydessä. Elimistössä voi esiintyä myös lievempää ja pitkäkestoisempaa tulehdusaktiivisuutta.
Kun tulehdusreaktio käynnistyy, elimistö muuttaa toimintaansa monella tavalla. Myös joidenkin ravintoaineiden aineenvaihdunta, kuljetus ja jakautuminen veren ja kudosten välillä voivat muuttua.
Tästä seuraa laboratoriotutkimusten kannalta tärkeä asia:
Verestä mitattu pitoisuus voi muuttua, vaikka ravintoaineen saanti ei olisi muuttunut.
Tulehdustilassa esimerkiksi joidenkin hivenaineiden jakautumisessa veren ja kudosten välillä voi tapahtua muutoksia. Myös niitä veressä kuljettavien proteiinien pitoisuudet voivat muuttua.
Laboratoriotulosta tulkittaessa on siksi hyvä tietää, millaisessa tilanteessa näyte on otettu.
Laboratoriotulos on tilannekuva
Laboratoriotulosta voi ajatella valokuvana.
Se kertoo elimistön tilanteesta näytteenottohetkellä.
Valokuva ei kuitenkaan kerro kaikkea siitä, mitä ennen kuvaushetkeä on tapahtunut. Samalla tavalla laboratoriotulokseen voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin ravintoaineen saanti.
Tulokseen voivat tutkimuksesta riippuen vaikuttaa esimerkiksi:
- tulehdus tai infektio
- paasto ja ruokailu
- näytteenoton ajankohta
- ravintolisien käyttö
- lääkitys
- fyysinen rasitus
- elimistön nestetasapaino
- näytteenottoon ja näytteen käsittelyyn liittyvät tekijät.
Tämä ei tarkoita, että laboratoriotulos olisi epäluotettava.
Laboratoriotulos kertoo sen, mitä näytteestä kyseisellä hetkellä mitataan. Tulkinnassa on vain ymmärrettävä, mitkä tekijät voivat vaikuttaa mitattuun pitoisuuteen.
Matala tulos ei aina tarkoita puutosta
Kun laboratoriotutkimuksessa havaitaan matala ravintoaine- tai hivenainepitoisuus, ensimmäinen ajatus voi ymmärrettävästi olla:
"Saanko tätä ravintoainetta liian vähän?"
Joskus vähäinen saanti voi olla tuloksen taustalla. Mutta aina johtopäätös ei ole näin suoraviivainen.
Verestä mitattuun pitoisuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi ravintoaineen saanti ja imeytyminen, elimistön varastot, aineenvaihdunta ja erittyminen sekä aineen jakautuminen veren ja kudosten välillä.
Myös tulehdus voi muuttaa tätä kokonaisuutta.
Esimerkiksi veren sinkkipitoisuus voi pienentyä tulehdusreaktion aikana, kun sinkin jakautuminen elimistössä muuttuu. Matala sinkkipitoisuus tulehdustilanteessa ei siksi yksinään kerro, että elimistössä olisi välttämättä sinkin puutos.
Seleenin pitoisuuksissa voidaan havaita samansuuntaisia muutoksia erityisesti voimakkaamman tulehdustilan yhteydessä.
Näihin kiinnostaviin muutoksiin palaamme tarkemmin seuraavassa Laboratorio selittää -artikkelissa.
Myöskään korkea tulos ei aina tarkoita liiallista saantia
Sama periaate toimii myös toiseen suuntaan.
Jos jonkin aineen pitoisuus on suurentunut, se ei automaattisesti tarkoita, että kyseistä ainetta olisi saatu liikaa ruoasta tai ravintolisistä.
Kupari on tästä hyvä esimerkki. Suurta osaa veren kuparista kuljettaa seruloplasmiini-niminen proteiini. Sen pitoisuus voi suurentua tulehdusreaktion yhteydessä, jolloin myös veren kuparipitoisuus voi nousta.
Myös ferritiini on tunnettu esimerkki laboratoriotuloksesta, johon tulehdus voi vaikuttaa. Ferritiiniä käytetään rautavarastojen arvioinnissa, mutta sen pitoisuus voi suurentua tulehdustilassa ilman, että rautavarastot olisivat vastaavasti lisääntyneet.
Tämän vuoksi yksittäisen korkean tai matalan tuloksen merkitystä ei aina voida päätellä pelkän numeron perusteella.
Kannattaako ravitsemustutkimukseen mennä flunssassa?
Jos ravitsemustilaa selvittävä laboratoriotutkimus ei ole kiireellinen, näytteenotto kannattaa yleensä ajoittaa ajankohtaan, jolloin oma terveydentila on mahdollisimman tavanomainen.
Esimerkiksi kuumeinen infektio tai muu selvä akuutti tulehdustila voi vaikuttaa joidenkin tutkimusten tuloksiin.
Tämä ei tarkoita, että flunssan aikana otettu näyte olisi teknisesti väärä. Näyte kertoo elimistön tilanteesta juuri sillä hetkellä.
Jos tutkimuksen tavoitteena kuitenkin on arvioida tavanomaista ravitsemustilaa, akuutin sairauden aikana saatu tulos voi olla vaikeampi tulkita.
Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen määräämää tutkimusta ei kuitenkaan pidä siirtää omin päin, jos tutkimukselle on lääketieteellinen syy.
Entä jos tulehdusta ei itse huomaa?
Tulehdus ei aina tarkoita korkeaa kuumetta tai selvästi sairasta oloa.
Elimistössä voi esiintyä myös lievempää tulehdusaktiivisuutta. Tämän vuoksi tulehduksen mahdollista vaikutusta laboratoriotulokseen ei aina voida päätellä pelkästään oman olon perusteella.
Tulehdustilan arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi C-reaktiivista proteiinia eli CRP:tä.
CRP pitoisuus veressä suurenee tulehdusreaktion seurauksena. Se ei kuitenkaan kerro tulehduksen syytä, vaan sitä käytetään yhtenä tietona kokonaisuuden arvioinnissa.
Jos tulos yllättää, mieti myös näytteenottohetkeä
Jos ravitsemustilaa arvioiva laboratoriotulos poikkeaa odotetusta, kannattaa pysähtyä miettimään myös olosuhteita, joissa näyte otettiin.
Oliko näytteenottohetkellä infektio? Oliko sellainen ollut aivan äskettäin? Oliko ruokavaliossa, ravintolisien käytössä tai lääkityksessä tapahtunut muutoksia?
Jos sama tutkimus on tehty aikaisemmin, myös tulosten kehityssuunta voi antaa hyödyllistä lisätietoa yksittäisen mittauksen rinnalle.
Vertailussa on kuitenkin hyvä huomioida myös käytetty tutkimusmenetelmä ja näytemateriaali. Eri menetelmillä tai erilaisista näytteistä saadut tulokset eivät aina ole suoraan vertailukelpoisia.
Laboratorion asiantuntijan huomio
Laboratoriotulos kertoo aina jotakin – mutta se ei välttämättä kerro vain yhtä asiaa.
Ravintoaineen pitoisuuteen veressä voivat vaikuttaa ravinnonsaannin lisäksi esimerkiksi imeytyminen, aineenvaihdunta, jakautuminen kudosten ja veren välillä sekä näytteenottohetken terveydentila.
Siksi yksittäisestä poikkeavasta tuloksesta ei yleensä kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ilman kokonaisuuden huomioimista.
Jos tulos poikkeaa selvästi viitealueesta tai siihen liittyy oireita tai muita poikkeavia löydöksiä, tuloksen merkityksestä kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Mitä tästä kannattaa muistaa?
Tulehdus voi muuttaa joidenkin laboratoriotutkimusten tuloksia ilman, että ruokavalio tai ravintolisien käyttö olisi muuttunut.
Siksi laboratoriotuloksen merkitystä arvioitaessa kannattaa huomioida myös näytteenottohetken terveydentila.
Hyvä laboratoriotulos ei ole vain numero paperilla. Parhaimmillaan se on yksi pala kokonaisuudessa, joka auttaa ymmärtämään elimistön tilannetta paremmin.
Usein kysyttyä
Voiko flunssa vaikuttaa laboratoriotuloksiin?
Kyllä. Akuutti infektio ja siihen liittyvä tulehdusreaktio voivat vaikuttaa joidenkin verestä mitattavien aineiden pitoisuuksiin. Vaikutuksen suuruus ja suunta riippuvat tutkimuksesta.
Tarkoittaako matala hivenainetulos aina puutosta?
Ei välttämättä. Tulokseen voivat vaikuttaa ravinnonsaannin lisäksi esimerkiksi imeytyminen, aineenvaihdunta, tulehdus ja aineen jakautuminen elimistössä.
Voiko tulehdus nostaa laboratoriotulosta?
Kyllä. Tulehdus ei laske kaikkien aineiden pitoisuuksia. Esimerkiksi veren kuparipitoisuus ja ferritiinipitoisuus voivat suurentua tulehdusreaktion yhteydessä.
Kannattaako tutkimus uusia infektion jälkeen?
Joissakin tilanteissa uusintamittaus terveenä voi antaa hyödyllistä lisätietoa. Uusintatutkimuksen tarve riippuu kuitenkin tutkimuksesta, tuloksesta ja siitä, miksi tutkimus on tehty.
Seuraavaksi Laboratorio selittää
Miksi sinkki voi laskea ja kupari nousta tulehduksessa?
Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme lähemmin sinkkiä, seleeniä ja kuparia – ja selitämme, miksi tulehdus voi muuttaa niiden pitoisuuksia eri suuntiin.
Laboratorio selittää on Mineraalilaboratorio Milan asiantuntija-artikkelisarja, jossa avaamme laboratoriotutkimusten taustaa, ravitsemuksen merkitystä ja tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ymmärrettävästi ja tutkimustietoon perustuen.
Artikkelin sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää yksilöllistä arviota.
Lue lisää: Kokonaisvaltainen tulkinta - mitä yksittäiset laboratoriotulokset eivät kerro.
Lähteet ja lisätietoa
- McDonald CM, Suchdev PS, Krebs NF ym. Adjusting plasma or serum zinc concentrations for inflammation: Biomarkers Reflecting Inflammation and Nutritional Determinants of Anemia (BRINDA) project. American Journal of Clinical Nutrition. 2020;111(4):927–937.
- Gammoh NZ, Rink L. Zinc in Infection and Inflammation. Nutrients. 2017;9(6):624.
- World Health Organization (WHO). WHO guideline on use of ferritin concentrations to assess iron status in individuals and populations. Geneva: World Health Organization; 2020.
- Lopez MJ, Royer A, Shah NJ. Biochemistry, Ceruloplasmin. StatPearls. National Library of Medicine / NCBI Bookshelf. Päivitetty 2023.
- MedlinePlus, U.S. National Library of Medicine. C-Reactive Protein (CRP) Test. Päivitetty 2025.
