Asiantuntija-artikkelisarjassa Mineraalilaboratorio Mila avaa laboratoriotutkimusten taustaa, ravitsemuksen merkitystä ja tulosten tulkintaa tutkimusnäyttöön perustuen.
Laboratoriotulos voi joskus viitata sairauteen, jota tutkittavalla ei todellisuudessa ole. Yllättävää kyllä, syynä saattaa olla aivan tavallinen ravintolisä.
Tutkimuskirjallisuudessa on kuvattu tapauksia, joissa biotiinia eli B7-vitamiinia käyttäneiden henkilöiden kilpirauhasarvot ovat näyttäneet kilpirauhasen liikatoiminnalta. Todellisuudessa poikkeavat tulokset ovat johtuneet biotiinin aiheuttamasta mittaushäiriöstä.
Eikä biotiini ole ainoa ravintolisien sisältämä aine, joka voi vaikuttaa laboratoriomittaukseen. Myös esimerkiksi suuret C-vitamiinipitoisuudet voivat häiritä tiettyjä analyysimenetelmiä.
Miten on mahdollista, että laboratoriotulos muuttuu, vaikka tutkittavan aineen todellinen pitoisuus ei ole muuttunut? Ja miksi sama ravintolisä voi häiritä yhtä laboratoriotutkimusta mutta ei toista?
Kun kilpirauhasarvot näyttävät liikatoiminnalta
Biotiini on vesiliukoinen B-vitamiini, jota elimistö tarvitsee muun muassa ravintoaineiden aineenvaihduntaan. Sitä esiintyy tavallisessa ravinnossa, mutta myös ravintolisissä, erityisesti hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointiin tarkoitetuissa valmisteissa.
Joissakin ravintolisissä biotiinia on huomattavasti enemmän kuin elimistön päivittäinen tarve edellyttää.
Biotiiniin liittyy laboratoriotutkimusten kannalta erikoinen ominaisuus: sitä hyödynnetään osana joidenkin immunokemiallisten analyysien mittaustekniikkaa.
Näissä menetelmissä biotiinin ja streptavidiiniksi kutsutun proteiinin voimakasta sitoutumista käytetään apuna mitattavan aineen tunnistamisessa.
Jos näytteessä on runsaasti ravintolisästä peräisin olevaa biotiinia, se voi häiritä tätä sitoutumista ja vääristää mittaustulosta.
Erityisen kiinnostava esimerkki liittyy kilpirauhashormoneihin.
Tietyissä menetelmissä biotiini voi saada TSH-pitoisuuden näyttämään todellista matalammalta ja vapaiden kilpirauhashormonien pitoisuudet todellista korkeammilta. Tällainen tulosyhdistelmä voi muistuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa.
Tutkimuksissa ja potilastapauksissa on kuvattu tilanteita, joissa poikkeavat kilpirauhasarvot ovat normalisoituneet biotiinin käytön lopettamisen jälkeen, kun mittaushäiriö on poistunut.
Kyse ei siis välttämättä ole ollut kilpirauhasen toiminnan muutoksesta, vaan siitä, että mittausmenetelmä on reagoinut näytteessä olevaan biotiiniin.
Sama näyte, eri tulos – miten se on mahdollista?
Kaikki laboratoriomenetelmät eivät mittaa samaa ainetta samalla tavalla.
Esimerkiksi kilpirauhashormoneja voidaan tutkia erilaisilla immunokemiallisilla menetelmillä. Osa niistä hyödyntää biotiinin ja streptavidiinin sitoutumista, osa ei.
Siksi biotiini voi häiritä yhtä menetelmää mutta jättää toisen menetelmän tuloksen muuttumattomaksi.
Tämä selittää, miksi samasta näytteestä voidaan joissakin tilanteissa saada erilaisia tuloksia eri analyysimenetelmillä.
Laboratoriotuloksen luotettavuus ei siis riipu pelkästään näytteen laadusta. Myös käytetty mittausmenetelmä ja sen mahdolliset häiriötekijät ovat olennaisia.
Tämän vuoksi laboratoriot selvittävät tarvittaessa poikkeavia tuloksia esimerkiksi toisella analyysimenetelmällä, uusintamittauksella tai muilla häiriötekijöiden tunnistamiseen tarkoitetuilla menettelyillä.
Myös C-vitamiini voi vaikuttaa mittaukseen
C-vitamiini tunnetaan antioksidanttina. Sen kemiallinen ominaisuus toimia pelkistävänä aineena voi kuitenkin vaikuttaa myös tiettyihin laboratoriossa tapahtuviin kemiallisiin reaktioihin.
C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota elimistö ei varastoi suuria määriä pitkäaikaiseksi varastoksi. Sitä on kuitenkin elimistön soluissa ja kudoksissa, ja ravintolisän ottaminen voi nostaa sen pitoisuutta veressä tilapäisesti. Jos pitoisuus on riittävän suuri, C-vitamiini voi häiritä tiettyjä laboratoriomenetelmiä. Mittaushäiriö ei siis edellytä C-vitamiinin kertymistä elimistöön.
Osa kliinisen kemian tutkimuksista perustuu reaktioihin, joissa muodostuu mitattava värimuutos. Jos näytteessä on runsaasti askorbiinihappoa eli C-vitamiinia, se voi häiritä joitakin näistä reaktioista.
Tällöin tulos voi olla todellista matalampi tai joissakin menetelmissä korkeampi.
Tutkimuksissa C-vitamiinin on havaittu voivan häiritä esimerkiksi tiettyjä virtsahapon, glukoosin, kolesterolin ja triglyseridien määritysmenetelmiä.
Vaikutus riippuu kuitenkin sekä C-vitamiinin pitoisuudesta että käytetystä analyysimenetelmästä.
Vuonna 2026 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin erityisen suurten askorbaattipitoisuuksien vaikutuksia useisiin laboratoriomenetelmiin. Häiriöitä havaittiin muun muassa tietyissä glukoosi- ja rasva-ainemäärityksissä.
Tutkimuksessa käytetyt suuret pitoisuudet eivät kuitenkaan vastaa tavanomaisen ruokavalion tai tavallisten C-vitamiiniannosten aiheuttamia pitoisuuksia. Tuloksia ei siksi pidä tulkita niin, että tavallinen C-vitamiinilisä vääristäisi automaattisesti näitä laboratoriotutkimuksia.
Kiinnostavaa on, että laboratoriomenetelmiä voidaan myös kehittää häiriöiden vähentämiseksi. Esimerkiksi joissakin kolesterolimäärityksissä askorbiinihapon vaikutusta voidaan pienentää käyttämällä reagenssissa askorbaattioksidaasia, joka hajottaa häiritsevää askorbiinihappoa.
Milloin ravintolisä muuttaa oikeasti elimistön tilannetta?
Kaikki ravintolisien vaikutukset laboratoriotuloksiin eivät kuitenkaan ole mittaushäiriöitä.
Jos esimerkiksi vitamiinia tai hivenainetta käytetään säännöllisesti pidemmän aikaa, sen saanti lisääntyy ja elimistön ravintoainetilanne voi muuttua. Tämä voi näkyä myös laboratoriotuloksessa.
Silloin mittaus voi olla täysin oikea.
Toisaalta juuri ennen näytteenottoa otettu ravintolisä voi joidenkin tutkimusten kohdalla aiheuttaa lyhytaikaisen muutoksen veressä mitattavaan pitoisuuteen.
On siis tärkeää erottaa toisistaan kolme asiaa:
- Ravintolisän pitkäaikainen vaikutus elimistön ravintoainetilanteeseen.
- Viimeksi otetun annoksen mahdollinen lyhytaikainen vaikutus mitattavaan pitoisuuteen.
- Ravintolisän aiheuttama häiriö itse laboratoriomenetelmässä.
Ensimmäisessä ja toisessa tilanteessa mitattavan aineen pitoisuus voi todella muuttua. Kolmannessa tilanteessa mittaustulos voi vääristyä ilman vastaavaa todellista muutosta.
Riittääkö 12 tunnin tauko ennen näytteenottoa?
Mineraalilaboratorio Milan yleisohje on pitää ravintolisistä 12 tunnin tauko ennen näytteenottoa.
Tauon tarkoituksena on vähentää juuri ennen näytteenottoa otetun ravintolisän mahdollista vaikutusta tulokseen ja auttaa vakioimaan näytteenotto-olosuhteita.
Kaikki ravintolisien vaikutukset eivät kuitenkaan poistu samassa ajassa.
Esimerkiksi biotiinin aiheuttaman mittaushäiriön kesto riippuu muun muassa käytetystä annoksesta, elimistön biotiinipitoisuudesta ja analyysimenetelmän herkkyydestä. Suurten biotiiniannosten kohdalla 12 tunnin tauko ei välttämättä riitä poistamaan häiriöriskiä.
Eri tutkimuksiin voi liittyä myös muita valmistautumisohjeita, joten oman tutkimuksen näytteenotto-ohje kannattaa aina tarkistaa.
Lääkitystä tai terveydenhuollon ammattilaisen määräämää valmistetta ei pidä tauottaa omin päin laboratoriotutkimuksen vuoksi.
Mitä jos laboratoriotulos ei tunnu sopivan kokonaisuuteen?
Jos laboratoriotulos on yllättävä tai ristiriidassa muiden tutkimustulosten ja oireiden kanssa, yksi mahdollinen selitys voi olla analyysihäiriö.
Tällöin ravintolisien käyttö on hyödyllinen tieto tuloksen arvioinnissa. Erityisesti valmisteen sisältämät aineet, annos ja viimeisen annoksen ajankohta voivat olla merkityksellisiä.
Poikkeava laboratoriotulos ei tietenkään automaattisesti tarkoita mittaushäiriötä. Useimmiten laboratoriotutkimukset toimivat tarkoitetulla tavalla, ja tulosten poikkeamille voi olla monia todellisia biologisia tai lääketieteellisiä syitä.
Joskus kuitenkin juuri näennäisen vähäpätöinen tieto käytetystä ravintolisästä voi auttaa selvittämään, miksi laboratoriotulos näyttää odottamattomalta.
Se muistuttaa yhdestä laboratoriotutkimusten tärkeästä periaatteesta: luotettava tulkinta edellyttää paitsi oikeaa mittausta myös tietoa tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa mittaukseen.
Seuraavaksi Laboratorio selittää: Mitä virtsan joditulos kertoo – ja miksi jodi suhteutetaan kreatiniiniin?
Jodi tunnetaan kilpirauhaselle tärkeänä hivenaineena, mutta miksi sen saantia arvioidaan virtsanäytteestä? Ja miksi virtsan jodipitoisuus suhteutetaan kreatiniiniin?
Seuraavassa Laboratorio selittää -artikkelissa tarkastelemme, miten virtsan laimeus, ruokavalio ja näytteenottoajankohta voivat vaikuttaa joditulokseen. Selvitämme myös, mitä kreatiniiniin suhteuttaminen tarkoittaa ja miksi yksittäinen joditulos ei välttämättä kerro koko totuutta pitkäaikaisesta jodin saannista.
Artikkeli perustuu julkaistuun tutkimustietoon ja asiantuntijalähteisiin. Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää yksilöllistä arviota.
Lähteet
1. National Institutes of Health, Office of Dietary Supplements. Biotin – Fact Sheet for Health Professionals. Biotiinin käyttö, laboratoriomenetelmiin liittyvät häiriöt ja kliiniset esimerkit.
2. U.S. Food and Drug Administration (FDA). Biotin Interference with Troponin Lab Tests – Assays Subject to Biotin Interference. Viranomaisohjeistus biotiinin mahdollisista laboratoriomittaushäiriöistä.
3. Biotin Interference in Thyroid Function Tests. Potilastapaus, jossa biotiinin käyttöön liittyi poikkeavia kilpirauhastuloksia. 2025. PMID: 41118561.
4. Martinello F, da Silva EL. Ascorbic acid interference in the measurement of serum biochemical parameters: in vivo and in vitro studies. Clinical Biochemistry. 2006;39(4):396–403.
5. Williams GR, Gin G. Interference of high dose ascorbate in blood gas, point-of-care, and automated clinical chemistry assays. Clinica Chimica Acta. 2026;591:121141.
6. Ascorbate Oxidase Minimizes Interference by High-Concentration Ascorbic Acid in Total Cholesterol Assays. Annals of Laboratory Medicine. 2016.
Lue myös:
Voiko tulehdus vaikuttaa Laboratoriotuloksiin?
Mitä magnesiumin laboratoriotulos kertoo? Näytemateriaalilla on merkitystä.
