Asiantuntija-artikkelisarjassa Mineraalilaboratorio Mila avaa laboratoriotutkimusten taustaa, ravitsemuksen merkitystä ja tulosten tulkintaa tutkimusnäyttöön perustuen.
Voiko verikoe paljastaa, millaista rasvaa syöt?
Oletko koskaan miettinyt, näkyykö kalaöljyn käyttö tai kasviöljyihin siirtyminen verikokeessa?
Voi näkyä. Mutta rasvahappotutkimuksissa on muutama yllättävä piirre.
Sama rasvahappo voi saada hieman erilaisen tuloksen riippuen siitä, tutkitaanko plasmaa vai kokoverta. Ja joskus rasvahapon prosenttiosuus voi pienentyä, vaikka sen määrä ei olisi vähentynyt lainkaan.
Vielä kiinnostavampaa on, ettei kaksi omega-3-valmistetta välttämättä vaikuta veren rasvahappokoostumukseen samalla tavalla.
Mitä verikoe siis oikeastaan kertoo ruokavaliostasi – ja mitä siitä ei voi päätellä?
Miksi sama rasvahappo voi antaa erilaisen tuloksen?
Rasvahappotutkimuksessa selvitetään, millaisista rasvahapoista veren rasvat koostuvat. Tulokseen vaikuttaa ruokavalio, mutta myös se, miten elimistö käsittelee rasvahappoja.
Siksi verestä mitattu rasvahappokoostumus ei ole suora kopio syödystä ruoasta.
Myös näytemateriaalilla on merkitystä.
Mineraalilaboratorio Milassa rasvahappoprofiili tutkitaan plasmasta eli veren nestemäisestä osasta. Lisäksi saatavilla on sormenpäästä otettava rasvahappojen kotitesti, jossa tutkitaan kokoverta.
Kokoveressä ovat mukana plasman lisäksi myös verisolut. Koska rasvahappojen jakauma vaihtelee veren eri osissa, saman rasvahapon prosenttiosuus voi olla plasmassa hieman erilainen kuin kokoveressä.
Tämän vuoksi myös näiden kahden tutkimuksen viitearvoissa on pieniä eroja.
Tuloksia kannattaa siis verrata juuri kyseisen tutkimuksen viitearvoihin. Jos rasvahappokoostumusta seurataan ajan kuluessa, on suositeltavaa käyttää samaa tutkimusta ja näytemateriaalia.
Miten rasvahapon osuus voi pienentyä, vaikka sen määrä ei muutu?
Tämä kuulostaa ristiriitaiselta, mutta selitys on yksinkertainen.
Milan rasvahappotutkimuksissa yksittäisten rasvahappojen tulokset ilmoitetaan prosenttiosuuksina mitattujen rasvahappojen kokonaismäärästä.
Ajatellaan, että tietyn rasvahapon osuus on 10 prosenttia. Jos muiden rasvahappojen määrä kasvaa, tämän rasvahapon prosenttiosuus voi pienentyä, vaikka sen oma määrä pysyisi ennallaan.
Kyse on siis suhteellisesta osuudesta.
Tämä on hyvä muistaa tuloksia vertaillessa: pienempi prosenttiluku ei aina tarkoita, että kyseistä rasvahappoa olisi veressä absoluuttisesti vähemmän.
Ovatko omega-6-rasvahapot huonoja ja omega-3-rasvahapot hyviä?
Omega-3-rasvahapoista puhutaan paljon niiden terveysvaikutusten vuoksi. Omega-6-rasvahapoilla puolestaan on toisinaan huono maine, sillä ne yhdistetään helposti tulehdukseen.
Todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen.
Elimistö tarvitsee molempia. Esimerkiksi omega-6-rasvahappoihin kuuluva linolihappo on välttämätön rasvahappo, jota saadaan muun muassa kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä.
Rasvahappotutkimuksessa ilmoitetaan omega-3- ja omega-6-rasvahappojen yhteenlasketut osuudet sekä niiden välinen suhdeluku.
Suhdeluku kertoo yksinkertaisesti, kuinka suuri omega-6-rasvahappojen osuus on suhteessa omega-3-rasvahappojen osuuteen.
Mutta tarkoittaako pienempi suhdeluku automaattisesti parempaa terveyttä?
Ei välttämättä.
Suhdeluku voi pienentyä esimerkiksi silloin, kun omega-3-rasvahappojen osuus kasvaa. Omega-6-rasvahappojen osuuden ei tarvitse silloin pienentyä lainkaan.
Tutkimusnäytön perusteella ei myöskään ole yhtä yleispätevää suhdelukua, joka yksin kertoisi, onko ruokavalion rasvahappokoostumus terveellinen.
Siksi suhdeluvun rinnalla on tärkeää tarkastella myös yksittäisiä rasvahappoja.
Entä mitä AA/EPA kertoo?
Rasvahappotutkimuksissa ilmoitetaan myös AA/EPA.
AA eli arakidonihappo kuuluu omega-6-rasvahappoihin ja EPA eli eikosapentaeenihappo omega-3-rasvahappoihin.
Molemmat osallistuvat elimistössä esimerkiksi tulehdusreaktioita säätelevien yhdisteiden muodostumiseen.
AA/EPA kertoo näiden kahden rasvahapon välisen suhteen. Se voi muuttua esimerkiksi EPA osuuden kasvaessa, vaikka AA osuus pysyisi ennallaan.
Vaikka suhdeluku liittyy tulehdusreaktioiden kannalta kiinnostaviin rasvahappoihin, se ei yksin kerro, onko elimistössä tulehdusta.
Tulehduksen arviointi edellyttää muita tutkimuksia ja kokonaisarviota.
Miksi kalaöljy ja pellavansiemenöljy näkyvät veressä eri tavoin?
Tässä on yksi rasvahappotutkimusten kiinnostavimmista yksityiskohdista.
Sekä kalaöljy että pellavansiemenöljy sisältävät omega-3-rasvahappoja. Ne eivät kuitenkaan sisällä samoja rasvahappoja.
Pellavansiemenöljy sisältää runsaasti alfalinoleenihappoa eli ALA. Kalaöljy puolestaan sisältää pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, erityisesti EPA ja DHA.
Elimistö pystyy muuttamaan osan ALA:sta EPA:ksi ja edelleen DHA:ksi, mutta muuntuminen on rajallista. Erityisesti DHA:n muodostuminen ALA:sta on yleensä vähäistä.
Siksi pellavansiemenöljyn käyttö ei välttämättä suurenna veren DHA-osuutta samalla tavalla kuin DHA sisältävän kalan tai kalaöljyn käyttö.
Tämä ei tarkoita, että kasviperäiset omega-3-rasvahapot olisivat hyödyttömiä. ALA on elimistölle välttämätön rasvahappo, jota on saatava ravinnosta.
Ero kertoo siitä, että omega-3-rasvahapot eivät ole keskenään samanlaisia.
Laboratoriotuloksen kannalta ei siis ole yhdentekevää, millaisia omega-3-rasvahappoja ruokavaliosta tai ravintolisistä saadaan.
Kuinka nopeasti ruokavalion muutos näkyy veressä?
Jos aloitat kalaöljyvalmisteen käytön tänään, näkyykö muutos rasvahappotuloksessa jo ensi viikolla?
Mahdollisesti, mutta muutoksen suuruus ja nopeus riippuvat siitä, mitä rasvahappoa tutkitaan ja mistä näytemateriaalista määritys tehdään.
Plasman rasvahappokoostumus reagoi yleensä ruokavalion muutoksiin nopeammin kuin punasolujen rasvahappokoostumus.
Punasolut elävät keskimäärin noin 120 vuorokautta. Niiden kalvojen rasvahappokoostumus voi siksi kuvata pidemmän ajan tilannetta.
Kokoveri puolestaan sisältää sekä plasman että verisolut. Sen tulokseen vaikuttavat molemmat, joten kokoveren rasvahappotulokselle ei voida antaa yhtä yleispätevää aikaväliä.
Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi EPA ja DHA osuudet voivat muuttua eri nopeuksilla, vaikka molempia saataisiin samasta kalaöljyvalmisteesta.
Ruokavaliomuutoksen vaikutusta arvioitaessa näytteenoton ajankohdalla on siis merkitystä.
Hyvin pian muutoksen aloittamisen jälkeen otettu näyte ei välttämättä vielä kerro sen pidempiaikaisesta vaikutuksesta.
Mitä rasvahappotulos lopulta kertoo?
Rasvahappoprofiili voi antaa kiinnostavaa tietoa ruokavalion rasvojen laadusta ja siitä, miten elimistön rasvahappokoostumus on muodostunut.
Se ei kuitenkaan paljasta tarkkaa ruokalistaa.
Kaksi ihmistä voi syödä hyvin samankaltaisesti ja saada silti hieman erilaiset rasvahappotulokset. Eroihin vaikuttavat ruokavalion lisäksi muun muassa yksilöllinen aineenvaihdunta ja käytetty tutkimusmenetelmä.
Rasvahappoprofiili ei myöskään korvaa tavanomaisia veren rasva-arvoja, kuten LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Tutkimukset vastaavat erilaisiin kysymyksiin.
Veri ei siis kerro tarkasti, mitä olet syönyt. Se voi kuitenkin paljastaa, miten ruokavaliosi rasvahapot näkyvät elimistössäsi.
Ja joskus kaikkein kiinnostavin havainto löytyy juuri siitä, ettei laboratoriotulos ole aivan niin yksinkertainen kuin yksi numero antaa ymmärtää.
Artikkeli perustuu julkaistuun tutkimustietoon ja asiantuntijalähteisiin. Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää yksilöllistä arviota.
Lähteet
Tutustu tutkimuksiin:
Rasvahappoanalyysi (kotitesti)
Rasvahappoprofiili (16 eri rasvahappoa)
Lue myös:
