Dyslipidemioiden eli veren poikkeavien rasva-arvojen Käypä hoito -suositus uudistui syyskuussa 2026. Uudessa suosituksessa korostuvat valtimotautien ehkäisy jo varhaisessa vaiheessa sekä elinikäisen valtimotautiriskin huomioiminen.
Tavoitteena on tunnistaa kohonnut riski ajoissa ja ehkäistä ateroskleroosin eli valtimoiden kovettumisen kehittymistä sekä siitä seuraavia sydän- ja verisuonitauteja.
Lipidit suositellaan mittaamaan viimeistään 40-vuotiaana
Yksi uuden suosituksen käytännönläheisistä linjauksista koskee sitä, milloin veren rasva-arvot kannattaa ensimmäisen kerran tutkia.
Käypä hoito -työryhmä suosittelee, että lipidit määritetään viimeistään 40. ikävuoteen mennessä ja tämän jälkeen vähintään viiden vuoden välein.
Ensimmäinen määritys on perusteltua tehdä jo aiemmin, mieluiten nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa, jos henkilöllä on esimerkiksi merkittävä valtimotaudin riskitekijä, viitteitä perinnöllisestä rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä tai suvussa esiintyy varhaista valtimotautia.
Nuorella 10 vuoden riski voi näyttää pieneltä
Uuden suosituksen keskeinen ajatus on, ettei sydän- ja verisuonitautien riskiä pitäisi tarkastella vain lähivuosien näkökulmasta.
Nuorella henkilöllä riski sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien kymmenen vuoden aikana voi olla pieni, vaikka riskitekijöitä olisi jo kertynyt. Tällöin lyhyen aikavälin riskilaskenta voi aliarvioida elinikäistä riskiä.
Uudella FINRISKI 3.0 -laskurilla voidaan arvioida myös 30 vuoden valtimotautiriskiä. Pitkän aikavälin tarkastelu auttaa tunnistamaan henkilöitä, joiden tämänhetkinen riski vaikuttaa pieneltä mutta joiden kokonaisriski elämän aikana voi olla huomattavasti suurempi.
Tämä on tärkeää, sillä ateroskleroosi kehittyy vähitellen vuosien ja vuosikymmenten aikana. Siksi riskitekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota jo ennen kuin lyhyen aikavälin sairastumisriski on suuri.
LDL-kolesteroli on keskeinen, mutta yksittäinen arvo ei ratkaise
Dyslipidemioiden hoidon tavoitteena on pienentää ateroskleroosia edistävien lipoproteiinien määrää riittävästi. Käytännössä keskeinen laboratoriotutkimus on LDL-kolesteroli.
Hoidon tarvetta tai tavoitetasoa ei kuitenkaan määritetä vain yhden kolesteroliarvon perusteella, vaan lähtökohtana on valtimotaudin kokonaisriski.
Riskiin vaikuttavat esimerkiksi ikä, verenpaine, tupakointi, veren rasva-arvot ja muut sairaudet. Myös diabetes, krooninen munuaissairaus, familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) tai jo todettu valtimotauti vaikuttavat riskiluokitukseen.
Terveillä aikuisilla kokonaisriskin arvioinnissa voidaan käyttää suomalaiseen väestöaineistoon perustuvaa FINRISKI-laskuria.
LDL-kolesterolin tavoite riippuu kokonaisriskistä
Käypä hoito -suosituksen mukainen LDL-kolesterolin tavoitetaso määräytyy henkilön valtimotautiriskin perusteella:
- kohtalainen riski: LDL-kolesteroli alle 2,6 mmol/l
- suuri riski: LDL-kolesteroli alle 1,8 mmol/l
- erityisen suuri riski: LDL-kolesteroli alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähelle sitä.
Dyslipidemian hoitoon kuuluu aina elintapahoito. Ruokavaliossa keskeistä on erityisesti kovan eli tyydyttyneen rasvan korvaaminen pehmeällä, tyydyttymättömällä rasvalla.
Tarvittaessa useamman lääkkeen yhdistelmä
Uudessa suosituksessa korostuu myös riittävän tehokas LDL-kolesterolin alentaminen, jos henkilön kokonaisriski sitä edellyttää. Jos tavoitetasoa ei saavuteta yhdellä lääkkeellä, hoidossa voidaan käyttää eri tavoin vaikuttavien kolesterolilääkkeiden yhdistelmää, esimerkiksi statiinia ja etsetimibiä. Suuren riskin tilanteissa käytettävissä on myös muita tehokkaita LDL-kolesterolia alentavia lääkehoitoja.
Lääkehoidon tarve ja sopiva hoito arvioidaan aina yksilöllisesti terveydenhuollossa.
Myös lipoproteiini(a) kannattaa tuntea
Uudessa suosituksessa nostetaan esiin myös lipoproteiini(a) eli Lp(a). Se on pääasiassa perinnöllisesti määräytyvä valtimotautien riskitekijä.
Käypä hoito -suosituksen mukaan Lp(a)-määritys kerran elämässä yleensä riittää. Suurentunut Lp(a)-pitoisuus on yksi tekijöistä, jotka voivat lisätä valtimotaudin riskiä ja vaikuttaa kokonaisriskin arviointiin.
Omien rasva-arvojen tunteminen auttaa arvioimaan riskiä
Dyslipidemian diagnostiikassa määritetään yleensä kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit. Käypä hoito -suosituksen mukaan diagnoosi perustetaan yleensä kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen.
Laboratoriotuloksia ei kuitenkaan pidä tarkastella irrallisina numeroina. Niiden merkitys riippuu henkilön kokonaisriskistä, muista sairauksista, elintavoista ja mahdollisista perinnöllisistä riskitekijöistä.
Uuden suosituksen viestin voi tiivistää näin: valtimotautien ehkäisy kannattaa aloittaa ajoissa. Omien kolesteroliarvojen ja muiden riskitekijöiden tunteminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa riskiin jo ennen sairauden kehittymistä.
Lue lisää: Dyslipidemiat – Käypä hoito -suositus, julkaistu 24.9.2026.
Tutustu kolesteroli- ja lipiditutkimuksiimme:
