Mineraalilaboratorio Milan asiantuntija-artikkelisarja
Miten tulehdus voi vaikuttaa sinkin, seleenin ja kuparin laboratoriotuloksiin?
Miksi sinkkipitoisuus voi tulehdustilanteessa pienentyä, kun taas kuparipitoisuus voi suurentua?
Selitys ei välttämättä löydy ruokavaliosta.
Tulehdusreaktion aikana elimistö voi muuttaa hivenaineiden aineenvaihduntaa, kuljetusta ja jakautumista. Muutokset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikilla hivenaineilla – eivätkä eri näytemateriaaleista mitatut pitoisuudet kuvaa täysin samaa asiaa.
Tutkimuksissa tulehduksen vaikutuksia on havaittu erityisesti plasmasta ja seerumista mitatuissa hivenainepitoisuuksissa. Esimerkiksi sinkin ja seleenin pitoisuudet voivat pienentyä, kun taas kuparipitoisuus voi suurentua.
Mutta mitä tapahtuu, kun hivenaineita mitataan kokoverestä tai punasoluista?
Tämä on tärkeä kysymys myös Mineraalilaboratorio Milan tutkimusten kannalta, sillä Milassa sinkkiä, seleeniä ja kuparia tutkitaan kokoverestä ja punasoluista.
Tulehduksen yleisestä vaikutuksesta laboratoriotuloksiin voit lukea edellisestä Laboratorio selittää -artikkelista: Voiko tulehdus vaikuttaa laboratoriotuloksiin?
Tässä artikkelissa opit
- miksi sinkkipitoisuus voi pienentyä tulehduksen yhteydessä
- miksi myös seleenipitoisuus voi muuttua
- miksi kupari voi käyttäytyä päinvastoin kuin sinkki ja seleeni
- miksi näytemateriaalilla on merkitystä hivenainetuloksen tulkinnassa.
Sinkki – miksi pitoisuus verenkierrossa voi pienentyä?
Sinkki on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan muun muassa normaalin immuunijärjestelmän toimintaan, solujen jakautumiseen sekä lukuisten entsyymien toimintaan.
Tulehdusreaktion aikana sinkin jakautuminen elimistössä muuttuu. Sinkkiä siirtyy pois verenkierrosta muun muassa kudoksiin, minkä seurauksena plasmasta tai seerumista mitattu sinkkipitoisuus voi pienentyä.
Muutos voi tapahtua, vaikka sinkin saanti ravinnosta ei olisi muuttunut.
Tämän vuoksi matalaa plasman tai seerumin sinkkipitoisuutta on tulehdustilanteessa tulkittava varoen. Se ei yksin osoita, että elimistön sinkkivarastot olisivat vähentyneet samassa suhteessa.
Tulehduksen voimakkuudellakin on merkitystä: mitä voimakkaampi systeeminen tulehdusreaktio on, sitä selvempi vaikutus plasman sinkkipitoisuuteen voidaan joissakin tilanteissa havaita.
Seleeni – tulehdus voi näkyä myös seleenituloksessa
Seleeni on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan seleeniä sisältävien proteiinien eli selenoproteiinien muodostamiseen.
Selenoproteiinit osallistuvat muun muassa elimistön antioksidanttijärjestelmän toimintaan ja kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan.
Myös plasman tai seerumin seleenipitoisuuden on havaittu pienenevän systeemisen tulehdusreaktion yhteydessä.
Tulehdus voi vaikuttaa sekä seleenin jakautumiseen että proteiineihin, joiden mukana seleeni kulkee verenkierrossa. Tutkimuksissa plasman seleenipitoisuuden muutoksia on havaittu jo suhteellisen lievän systeemisen tulehdusvasteen yhteydessä.
Siksi matala plasman tai seerumin seleenipitoisuus tulehdustilanteessa ei välttämättä kerro yksinomaan seleenin saannista tai elimistön pidempiaikaisesta seleenitilasta.
Kupari – miksi pitoisuus voikin suurentua?
Kupari tekee tästä kokonaisuudesta erityisen kiinnostavan.
Kun sinkin ja seleenin pitoisuudet verenkierrossa voivat tulehduksen yhteydessä pienentyä, kuparipitoisuus voi puolestaan suurentua.
Suuri osa veren kuparista kulkee seruloplasmiiniin sitoutuneena. Seruloplasmiini on niin sanottu akuutin vaiheen proteiini, jonka muodostuminen voi lisääntyä tulehdusreaktion aikana.
Kun seruloplasmiinin määrä suurenee, myös verestä mitattu kuparipitoisuus voi suurentua.
Tämän vuoksi kohonnut kuparipitoisuus ei tulehdustilanteessa automaattisesti tarkoita, että kuparia olisi saatu ravinnosta liikaa.
Tulehduksen yhteydessä voidaan siis havaita:
Näytemateriaalilla on merkitystä
Hivenaineen laboratoriotulos riippuu myös siitä, mistä näytemateriaalista pitoisuus mitataan.
Sinkkiä, seleeniä ja kuparia voidaan laboratoriosta ja tutkimuksesta riippuen mitata esimerkiksi seerumista, plasmasta, kokoverestä tai punasoluista. Eri näytemateriaaleista saadut tulokset eivät ole suoraan keskenään vertailukelpoisia, sillä ne kuvaavat hivenaineiden jakautumista elimistössä eri tavoin.
Plasma ja seerumi kuvaavat verenkierrossa mittaushetkellä olevaa pitoisuutta. Tulehdusreaktio voi vaikuttaa tähän pitoisuuteen esimerkiksi muuttamalla hivenaineiden kuljetusta ja jakautumista veren ja kudosten välillä.
Punasolut puolestaan muodostavat oman solunsisäisen näytemateriaalinsa. Tutkimuksissa on havaittu, että akuutin systeemisen tulehdusreaktion vaikutus punasoluista mitattuihin sinkin, seleenin ja kuparin pitoisuuksiin voi olla vähäisempi kuin vastaaviin plasmasta mitattuihin pitoisuuksiin.
Kokoverinäyte sisältää sekä verisolut että plasman. Kokoverestä mitattu pitoisuus kuvaa siten eri kokonaisuutta kuin pelkästään plasmasta, seerumista tai erotelluista punasoluista tehty mittaus.
Mineraalilaboratorio Milassa sinkkiä, seleeniä ja kuparia tutkitaan kokoverestä ja punasoluista.
Tämä ei tarkoita, että jokin näytemateriaali olisi kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti paras. Näytemateriaalin merkitys riippuu tutkittavasta alkuaineesta, tutkimuksen tarkoituksesta ja siitä, mitä elimistön hivenainetilanteesta halutaan arvioida.
Siksi laboratoriotulosta tarkasteltaessa on tärkeää tietää paitsi mitä on mitattu, myös mistä näytteestä pitoisuus on määritetty.
Entä sinkin ja kuparin suhde?
Sinkki ja kupari ovat erillisiä välttämättömiä hivenaineita, mutta niiden aineenvaihdunnassa on myös yhteyksiä.
Esimerkiksi hyvin suuri ja pitkäaikainen sinkin saanti voi häiritä kuparin imeytymistä. Joskus sinkkiä ja kuparia tarkastellaan myös suhteessa toisiinsa.
Tulehdus tuo suhdeluvun tulkintaan kuitenkin oman haasteensa.
Jos plasman sinkkipitoisuus pienenee ja kuparipitoisuus samanaikaisesti suurenee tulehdusreaktion seurauksena, myös niiden välinen suhde muuttuu.
Muuttunut sinkki–kupari-suhde ei siksi yksin osoita ravitsemuksellista epätasapainoa.
Tulosta on arvioitava yhdessä muiden tietojen kanssa.
Laboratorion asiantuntijan huomio
Hivenaineiden laboratoriotuloksia tulkittaessa on hyvä kiinnittää huomiota kolmeen asiaan:
Mitä mitattiin?
Sinkkiä, seleeniä, kuparia vai jotakin muuta?
Mistä se mitattiin?
Plasmasta, seerumista, kokoverestä vai esimerkiksi punasoluista?
Millaisessa tilanteessa näyte otettiin?
Oliko näytteenottohetkellä infektio tai muu tulehdustila?
Näiden tietojen avulla laboratoriotulos voidaan asettaa oikeaan yhteyteen.
Mitä tästä kannattaa muistaa?
Tulehdus ei vaikuta kaikkiin hivenaineisiin samalla tavalla.
Tulehdustilan yhteydessä plasman tai seerumin sinkki- ja seleenipitoisuudet voivat pienentyä, kun taas kuparipitoisuus voi suurentua.
Muutokset eivät välttämättä johdu ravintoaineiden muuttuneesta saannista, vaan elimistön tulehdusreaktiosta.
Lisäksi näytemateriaalilla on merkitystä: plasmasta mitattu pitoisuus ja esimerkiksi punasoluista mitattu pitoisuus eivät kuvaa täysin samaa asiaa.
Laboratoriotuloksen numero on siis vasta lähtökohta. Sen merkitys avautuu, kun tiedetään mitä mitattiin, mistä se mitattiin ja millaisessa tilanteessa näyte otettiin.
Usein kysyttyä
Voiko tulehdus laskea sinkkipitoisuutta?
Kyllä. Tulehdusreaktion yhteydessä sinkin jakautuminen elimistössä voi muuttua, minkä seurauksena plasman tai seerumin sinkkipitoisuus voi pienentyä.
Voiko tulehdus vaikuttaa seleenitulokseen?
Kyllä. Plasman ja seerumin seleenipitoisuuden on havaittu pienenevän systeemisen tulehdusreaktion yhteydessä.
Miksi kupari voi nousta tulehduksessa?
Suuri osa veren kuparista kulkee seruloplasmiiniin sitoutuneena. Seruloplasmiinin pitoisuus voi suurentua tulehdusreaktion yhteydessä, jolloin myös veren kuparipitoisuus voi nousta.
Onko näytemateriaalilla merkitystä hivenainetutkimuksessa?
On. Plasma, seerumi, kokoveri ja punasolut ovat erilaisia näytemateriaaleja, eivätkä niistä mitatut pitoisuudet kuvaa täysin samaa asiaa. Myös tulehduksen vaikutus voi olla erilainen eri näytemateriaaleissa.
Seuraavaksi Laboratorio selittää
Mitä magnesiumin laboratoriotulos kertoo? Näytemateriaalilla on merkitystä.
Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme, miksi magnesiumia voidaan mitata erilaisista näytemateriaaleista ja mitä niiden tulkinnassa kannattaa huomioida.
Laboratorio selittää on Mineraalilaboratorio Milan asiantuntija-artikkelisarja, jossa avaamme laboratoriotutkimusten taustaa, ravitsemuksen merkitystä ja tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ymmärrettävästi ja tutkimustietoon perustuen.
Artikkelin sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää yksilöllistä arviota.
Lue myös: Voiko tulehdus vaikuttaa laboratoriotuloksiin?
Lähteet ja lisätietoa
- McDonald CM, Suchdev PS, Krebs NF, ym. Adjusting plasma or serum zinc concentrations for inflammation: Biomarkers Reflecting Inflammation and Nutritional Determinants of Anemia (BRINDA) project. American Journal of Clinical Nutrition. 2020;111(4):927–937. DOI: 10.1093/ajcn/nqz304.
- Gammoh NZ, Rink L. Zinc in Infection and Inflammation. Nutrients. 2017;9(6):624.
- Duncan A, Talwar D, McMillan DC, Stefanowicz F, O'Reilly DSJ. Quantitative data on the magnitude of the systemic inflammatory response and its effect on micronutrient status based on plasma measurements. American Journal of Clinical Nutrition. 2012;95(1):64–71.
- Galloway P, McMillan DC, Sattar N. Effect of the inflammatory response on trace element and vitamin status. Annals of Clinical Biochemistry. 2000;37:289–297.
- National Institutes of Health, Office of Dietary Supplements. Zinc – Fact Sheet for Health Professionals.
