Seleeni ja koentsyymi Q10 (ubikinoni) ovat molemmat tarpeellisia optimaalisen solutoiminnan kannalta. Euroopassa seleeniä saadaan ravinnon kautta aivan liian vähän ja koentsyymi Q10:n endogeeninen tuotanto vähenee iän myötä.
Ruotsissa Alehagen U ym. ovat tehneet tutkimusta, jossa on seurattu seleenin ja Q10 ravintolisien vaikutusta iäkkäiden ihmisten sydän- ja verisuonikuolleisuuteen. Koko artikkeli on luettavissa ositteessa https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0193120
Alkuperäistutkimuksessa neljän vuoden ajan terveet vanhukset käyttivät kontrolloidusti seleeniä ja koentsyymiä Q10 ravintolisänä. Invention seurauksena sydän- ja verisuonikuolleisuus väheni. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, säilyikö sydän- ja verisuonikuolleisuuden väheneminen 12 vuoden ajan joko ravintolisää saaneessa populaatiossa tai alaryhmässä, joilla oli diabetes, verenpaine, iskeeminen sydänsairaus tai toimintakyvyn heikkenemistä sydämen toimintahäiriön vuoksi.
Tutkimuksessa todettiin, että 12 vuoden jälkeen seleeniä ja koentsyymiä Q10 saaneilla oli merkittävästi vähemmän sydän- ja verisuonikuolleisuutta. Aktiivisen hoidon ryhmässä sydän- ja verisuonikuolleisuus oli 28,1 % ja lumeryhmässä 38,7 %. Monimuuttujan Coxin regressioanalyysi osoitti, että aktiivisen hoidon ryhmässä oli pienempi sydän- ja verisuonikuolleisuuden riski. Niillä, joilla oli iskeeminen sydänsairaus, diabetes, verenpaine tai heikentynyt toimintakyky, havaittiin merkittävästi vähentynyt sydän- ja verisuoni kuolleisuuden riski.
Muutama ote kyseisestä artikkelista, jotka vahvistavat koentsyymi Q10:n ja seleenin tärkeyden:
”Seleeni on hivenaine, jota esiintyy kaikissa elävissä soluissa. Tärkeitä seleeniproteiineja kehossa ovat seleeniproteiini P, glutationiperoksidaasi ja tioredoksiinireduktaasi, jotka kaikki suojaavat oksidatiivilta stressiltä. Sepelvaltimotaudin potilaiden kohdalla on raportoitu ristiriitaisia tuloksia, joiden mukaan heillä olisi lisääntynyttä verisuonten oksidatiivista stressiä ja endoteelitoiminnan häiriöitä. Eurooppalaisissa väestöissä, joilla ruokavalion seleenin saanti on alhainen maaperän vähäisen seleenipitoisuuden vuoksi, biofortifikaatiota on pidetty loogisena vaihtoehtona, toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa maaperän seleenipitoisuus on yleensä korkea.
Xia ym. osoittivat, että seleenillä ja koentsyymi Q10:llä (ubikinoni) on keskinäinen yhteys metabolisessa reitissä aktiivisen koentsyymi Q10:n muodostumiseen. Lisäksi optimaalisen toiminnan kannalta tarvitaan riittävä määrä koentsyymi Q10:ää selenoproteiinien toiminnalle. Vastaavasti seleenin puutos voi vaikuttaa kykyyn saada riittävät pitoisuudet aktiivista koentsyymi Q10:a solun osissa. Koentsyymi Q10 on voimakas antioksidantti, joka suojaa lipidit hapettumiselta. On osoitettu, että ubikinoni vähentää tulehdusreaktiota. Koentsyymi Q10:n endogeeninen tuotanto vähenee jatkuvasti 20 vuoden iän jälkeen, ja endomyokardiaalinen tuotanto vähenee puoleen 80 vuoden iässä. Näin ollen ikääntyvät ihmiset, jotka asuvat maantieteellisillä alueilla, joilla maaperän ja ruoan seleenipitoisuus on alhainen, voivat olla lisääntyneessä sydänsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riskissä näiden antioksidanttien mahdollisen puutteen vuoksi. Tutkimusryhmämme on hiljattain raportoinut korkeammasta sydän- ja verisuonikuolleisuudesta yhteisöväestössä, jolla on alhainen plasman seleenipitoisuus.”
”Seleeniä sisältävät entsyymit sekä koentsyymi Q10 (ubikinoni) ovat voimakkaita antioksidantteja, ja molempia tarvitaan riittävinä määrinä normaalin solutoiminnan ylläpitämiseksi. Koentsyymi Q10:n lisäravinnon myönteiset vaikutukset endoteelitoimintaan on myös raportoitu. On osoitettu, että tulehdusaktiivisuus ja oksidatiivinen stressi lisääntyvät iäkkäillä, ja koska yksi tämän interventiovaikutuksista on tulehdusaktiivisuuden ja oksidatiivisen stressin merkkien väheneminen, on houkuttelevaa spekuloida, että tämä vaikutus on osittain vastuussa tutkimuksessa saavutetusta pitkäaikaisesta suojasta. Lisäksi endoteelisolut ja verihiutaleet voivat olla erityisen alttiita oksidatiiviselle stressille, koska ne ympäröivät jatkuvaa hapen kuljetusta verenkierrossa ja altistuvat myös lisääntyvälle tulehdusrasitukselle ikääntyessään.”
Lisäravinteiden suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää ilman ravitsemuslääketieteeseen perehtyneen lääkärin ohjeita.
Osta tutkimuspaketti tästä.
Lähde:
Alehagen U, Aaseth J, Alexander J, Johansson P (2018) Still reduced cardiovascular mortality 12 years after supplementation with selenium and coenzyme Q10 for four years: A validation of previous 10-year follow-up results of a prospective randomized double-blind placebo-controlled trial in elderly. PLoS ONE 13(4): e0193120. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0193120 [viitattu 01.06.2023]
