Munuaisilla on elimistössämme useita elintärkeitä tehtäviä. Niiden tärkein tehtävä on huolehtia kuona-aineiden poistosta ja varmistaa, että elimistölle tärkeitä aineita ei pääse virtsan mukana pois elimistöstä. Munuaisten vajaatoiminnassa nämä toiminnot ovat häiriintyneet ja voivat aiheuttaa erilaisia oireita.
Munuaisten vajaatoiminnan oireet
Munuaisten vajaatoiminta voi lievänä olla usein oireeton tai vähäoireinen. Usein ensioireet ilmaantuvat vasta, kun munuaisten toiminta on heikentynyt huomattavasti, jopa kymmeneen prosenttiin normaalista.
Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos kokee mm. seuraavia oireita:
- Virtsan tuotannon väheneminen
- Turvotukset kasvoissa ja raajoissa
- Hengenahdistus
- Unettomuus
- Ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu
- Korkea verenpaine
- Palelu ja väsymys
Mitä nopeammin merkit tunnistaa, sitä paremmin lääkäri voi puuttua asiaan ja löytää hoidon. Oikeaan aikaan annettu oikeanlainen hoito voi hidastaa munuaissairauden etenemistä.
Jos tunnet itsesi sairaaksi tai sinulla on oireita, suosittelemme yhteydenottoa lääkäriin. Lääkäri arvioi tilanteen ja valitsee tarvittavat tutkimukset sekä hoidon. Yllä listatut oireet voivat liittyä myös johonkin muuhun tilaan tai sairauteen.
Munuaisten vajaatoiminnan arviointi
Munuaisten tilannetta voidaan arvioida hiussuonikerästen eli glomerulusten (glomerulus la pieni kerä) suodatusnopeutta mittaamalla (Pt-GFRe). Tutkimus perustuu entsymaattisella menetelmällä määritettyyn seerumin kreatiniinipitoisuuteen (S -Krea) ja huomioon otetaan potilaan ikä ja sukupuoli. Tutkimusta voidaan käyttää ainoastaan aikuisilla yli 18- vuotiailla.
Kreatiniini (Krea) on peräisin lihasten kreatiinista ja kreatiinifosfaatista. Lihasmassan määrä vaikuttaa tämän vuoksi ihmisten veren kreatiniinipitoisuuteen. Kreatiniini poistuu elimistöstä suodattumalla munuaisten hiussuonikeräsissä. Kun eGFR on alle 60 ml/min, puhutaan munuaisten vajaatoiminnasta.
Munuaisten vajaatoiminta ja ruokavalio
Oikeanlainen ruokavalio on avainasemassa munuaisten vajaatoiminnan etenemisen hidastamisessa. Ruokavalio on erittäin yksilöllistä ja voi muuttua vajaatoiminnan edetessä. Vajaatoimintaa potevan on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti suolan käyttöön ja fosforin saantiin. Vähäsuolainen ruokavalio on keskeinen kaikissa vajaatoiminnan vaiheissa ja päivittäinen suolan saanti tulisi rajoittaa korkeintaan 5 grammaan päivässä. Fosforia saadaan ruokavaliosta maitotuotteista, täysjyväviljasta ja lihatuotteista.
Erityisesti vajaatoiminnan kannalta olisi syytä välttää lisäaineena käytettävää fosforia, jota esiintyy monissa teollisissa elintarvikkeissa, kuten lihajalosteissa.
Lähteet:
https://www.terveyskirjasto.fi/snk02001
https://www.freseniusmedicalcare.fi/fi/potilaat-ja-perheet/munuaissairaus/
